Päiväkirjamerkintä 17.10.2013
Taran kanssa harrastelu on ollut tämän vuoden melko rentoa, ja tamma sai toisen varsankin tuossa kesällä. Nyt päästään vihdoin näkemään työmme tulos, sillä Tara lähtee Daren kanssa 30. päivä pidettävään yleislaatuarvosteluun! Vuosi tässä menikin valmistautuessa tähän tärkeään tapahtumaan, ja vielä KRJ:n laatis häämöttää tulevaisuudessa. Shireinnostus ei (onneksi) ota laantuakseen vieläkään, vaan hommaa riittää uusien hevosten ja varsojen saattamisessa laatisvalmiiksi.
Tämä viikko on Sellessä ollut melkoista hulinaa viettäessämme 1-vuotissynttäreitä. Tänään Tarakin pääsi osaksi synttäriviikon tapahtumia, sillä lähdimme tamman kanssa vetämään maastoretkeä, johon osallistui kaiken kaikkiaan yhdeksän ratsukkoa meidän lisäksemme. Retki sujui oikein hyvin, ja Tarakin selvästi nautti päästessään pitkästä aikaa maastoilemaan isomman hevosporukan kanssa.
Kouluvalmennus, valmentaja: *lumienkuli*
Tänään saisin valmentaa toiseen kertaan Emilietä ja hänen shire-tammaansa Taraa ja kun ratsukko saapui kentälle, aloitti Emilie samantien alkulämmittelyt. Heti jo alkulämmittelyiden aikana selvisi, ettei Tara ollut sen energisemmällä tuulella tänään kuin edelliselläkään kerralla, joten päätin muistuttaa Emilietä heti alkuun apujen napakkuudesta. Eipä mennyt kauaakaan, kun Tara alkoi muuttua hieman energisemmäksi Emilien napakampien apujen avulla ja niinpä varsinainen valmennus päästiin vihdoin aloittamaan. Valmennuksen ensimäiseksi tehtäväksi annoin pohkeenväistön, jonka onnistumisessa oli viime kerralla hiukan ongelmia. Tälläkään kerralla Taraa ei olisi ilmeisesti pohkeenväistöt kiinnostaneet, mutta kun Emilie muisti käyttää napakampia apuja, niin tammakin suoritti pohkeenväistöt kuin mestari. Pyysin Emilietä kokeilemaan pohkeenväistöjä vielä uudelleen, jotta saisimme tämän valmennuksen aikana edes yhden täysin ongelmattoman suorituksen aikaiseksi. Toisella yrittämällä pohkeenväistöt onnistuivatkin ilman minkäänlaisia ongelmia ja Tarakaan ei vaikuttanut enää niin vastahakoiselta harjoituksia kohtaan. Seuraavaksi tehtäväksi annoin siirtymisen peruutuksesta suoraan raviin. Peruuttaminen onnistui erittäin hyvin, mutta siitä suoraan raviin siirtyminen ei ollutkaan Taralle ilmeisesti niin mieluinen tehtävä. Koska koin fiksuimmaksi aloittaa harjoituksen joka kerta alusta kun raviin siirtyminen takkusi, ratsukko joutui yrittämään peruutuksesta raviin siirtymistä yhteensä neljä kertaa ennen kuin harjoitus onnistui ongelmitta. Koimme molemat Emilien kanssa parhaimmaksi jättää valmennus tältä kerralta tähän ja siirtyä loppuverryttelyihin. Loppupalautteena tästä valmennuksesta voisin sanoa, että liekö johtunut lämpöaallosta vai mistä, mutta suoraan sanottuna tämä valmennus ei mennyt ihan toivotunlaisesti. Ratsukolla on kumminkin selkeästi potenttiaalia, kunhan Emilie muistaa pysyä tiukkana harjoitusten onnistumisen suhteen ja jaksatte treenata kotioloissa ahkerasti.
Kouluvalmennus, valmentaja: *lumienkuli*
Tänään oli vuorossa heti aamusta kouluvalmennus tasolla helppo b Emilielle ja hänen shire-tammalleen Taralle ja kiittelin luojaani että valmennus oli aamusta, sillä oli luvattu hyvin kuumaa päivää. Ratsukko saapuikin paikalle juuri oikeaan aikaan ja kehoitin Emilietä aloittamaan alkuverryttelyt samantien, jotta näkisin miten ratsukon yhteistyö toimii. Heti alkuunsa pisti silmään se, että Tara vaikutti äärimmäisen laiskalta tammalta ja tämän vuoksi kehoitinkin Emilietä antamaan ratsulleen kunnolliset ja napakat avut. Napakammillakaan avuilla ei näyttänyt olevan heti minkäänlaista tehoa Taraan, mutta hetken päästä Emilie sai kuin saikin tammaan hieman lisää vauhtia. Kun Tara alkoi viimein virkistyä, saatiin aloitettua varsinainen valmennus ja ensimäiseksi tehtäväksi annoinkin lisätyn käynnin. Tämä ensimäinen tehtävä onnistui ratsukolta kuin vettä vain ja senpä vuoksi uskalsinkin antaa lähes samantien uuden tehtävän, nimittäin keskiravin, josta siirryttäisiin keskilaukkaan. Ratsukko selvisi näistäkin kahdesta ilman minkäänlaisia ongelmia ja Tarankin suhteen oli havaittavissa pientä innostumista valmennuksen suhteen. Koska valmennusta oli vielä jäljellä hiukan jäljellä, pyysin ratsukkoa näyttämään miten heiltä onnistuu pohkeenväistö. Tämän harjoituksen suhteen oli alussa selkeästi huomattavissa pieniä ongelmia, mutta kun muistutin Emilietä napakoista ja selkeistä pohjeavuista, alkoi pohkeenväistötkin sujua nätisti. Pohkeenväistöjen jälkeen tultiin Emilien kanssa siihen tulokseen, että valmennus olisi hyvä lopettaa tältä erää ja jatkettaisiin jälleen ensi kerralla samanlaisilla perusjutuilla, samalla tasolla. Kehoitinkin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyihin ja samalla annoin loppupalautteen. Loppupalautteena voisin sanoa, että ratsukon yhteistyö toimii kohtuullisen hyvin, kunhan Emilie vain saisi Taran jo heti alkuun kuuntelemaan apuja paremmin ja muistaisi itse apujen selkeyden ja napakkuuden tärkeyden.
Kouluvalmennus 11.2.2013 Susirajassa
Alkuun olin vähän epäluuloinen, kun valmennukseen ilmestyi shire, vielä mammalomalta palaileva ja sen takia jäykähkö. Odotukseni eivät olleet järin korkealla, mutta sain yllättyä iloisesti, kun Emilie sai tammansa vertymään ja kaksikko esitteli osaamistaan; ratsukko oli ehdottomasti valmennuksen paras.
Valmennuksen alkua ei tässäkään tapauksessa voinut kehua; Tara tosiaan oli jäykkä, kuten Emilie oli ounastellutkin, minkä lisäksi hevonen selkeästi laiskotteli eikä yrittänytkään antaa itsestään kaikkea vaan etsi niitä kohtia aidasta, joista lankut ovat kadonneet. Emilie sai antaa melkoisesti pohkeita, että Tara ylipäätänsä liikkuisi, minkä lisäksi taivutusta, asetusta molempiin suuntiin, erikokoisia voltteja ja muita verrytteleviä tehtäviä sai toistaa useamman, ennen kuin kannatti kokeillakaan kiemurauria. Pääty-ympyröissä ei ollut mitään ongelmaa sen jälkeen, kun hevonen oli hereillä ja olitte päässeet suorittamaan tehtävää; laaja kuvio sopi molemmille hyvin.
Kiemurauralla yllätitte minut täysin; Tara oli jo täysin vertynyt ja virittäytynyt työntekoon laiskottelun sijaan, hevoselta löytyi uskomattoman hyvätahtista, säännöllistä liikettä ja ratsukko suoritti kiemurauransa pilkuntarkasti, minun ei tarvinnut kertaakaan huomauttaa mistään. Korjailtavia asioita ei oikeastaan ole, Tara vain vaatii kunnon verryttelyt, mutta taito on tosiaan tallella!
Päiväkirjamerkintä 6.12.2012
Pitäisi kyllä useamminkin tätä päivistä kirjoitella, mutta eipä siitä näytä tulevan mitään. Tässä nyt sitten Taran kahden kuukauden kuulumiset.
Kisoissa ei tamman kanssa olla enää vähään aikaan käyty, mutta muutamat valmennukset neiti kyllä tarvitsisi ennen laatiksiin menoa.
Ensi kuussa syntyykin Taran ensimmäinen varsa, ja tamman maha onkin jo aika isossa kunnossa. Tähän asti tiineys on sujunut oikein hyvin. Minä odottelen jo ihan innoissani täällä, että millainen jättivauva meille onkaan tulossa... :)
Viime kuussa sain vihdoin oman tallini valmiiksi Ranskassa ja Tara pääsi muuttamaan uuteen luksuskotiinsa. Kovasti on tamma näyttänyt pitävän, tosin hieman yksinäistä sillä on ollut kun ei ole ollut toista tammakaveria seurana. Tänään tilanteeseen tuli kuitenkin onneksi muutos, sillä ostin toisen shiretamman itselleni kisakäyttöön nyt, kun Taralla ja Darellakaan ei enää kisata. Saas nähdä miten tytöt tulevat toimeen kun pääsevät huomenna ensimmäistä kertaa yhdessä laitumelle.
Kouluvalmennus 31.10.2012, valmentaja: Eleonora
Tällä kertaa minua odotti hieman isompi hevonen, nimittäin shiretamma Tara. Emilie oli jo ehtinyt tammansa selkään ja ottanut omatoimisesti alkukäynnit, joten pääsisimme aloittamaan.
Pyysin Emilietä siirtymään kevyeeseen raviin ja ensimmäisenä harjoituksena ottaisimme pääty-ympyrä ja koko rataa leikkaa ”kahdeksikkoa”. Emilie teki vasemmassa kierroksessa C-päätyyn ympyrän, kulman jälkeen käänsi lävistäjälle ja teki oikeassa kierroksessa L-päätyyn ympyrän ja tuli sitten lävistäjälle. Halusin että Tara ravaisi hyvää työskentelyravia ja alkaisi ympyrällä hieman taipumaan mutta kulkisi myös suorassa lävistäjällä. Ympyrällä pyysin Emielietä tekemään puolipidätteitä ensisijaisesti ulko-ohjalla ja työstämään taivutusta sisäpohkeella. Kulmiin halusin että Emilie kokoaa Taraa hieman, jotta se ei tulisi sisälapa edelle lävistäjälle, vaan pystyisi kantamaan itsenä kunnolla. Lävistäjällä pyysin Emilietä kiinnittämään huomiota suoruuteen, neuvoin Emilietä pitämään molemmat jalat lähellä ja johtamaan käännöksessä sisäohjalla. Emilie saikin pidettyä Taran hyvin suorassa linjassa lävistäjillä ja hän sai myös ravin säilymään rauhallisena perusravina. Ympyröillä Taran ravin tempo hieman hidastui, mihin pyysin Emilietä kiinnittämään huomiota. Välillä pyysin Emilietä ottamaan lisäyksiä lävistäjille, jolloin Taran takaosa kulki paremmin mukana ja ravin tempo säilyi ympyröilläkin parempana. Lopulta annoin ratsukolle luvan jäädä vasempaan kierrokseen ja neuvoin Emilietä antamaan ratsulleen ohjaa ja ravaamaan rentoa ravia pari kierrosta.
Seuraavaksi teimme nelikaarista kiemurauraa, jonka joka kaarteeseen tuli voltit. Pyysin Emilietä istumaan harjoitusraviin ja työstämään kiemuran voltteineen harjoitusravissa, kun taas tyhjän pitkän sivun hän voisi keventää ja antaa Taran venyttää askeltaan. Volteilla halusin nähdä tamman taipuvan kunnolla ja ravin tahdin säilyvän tasaisena läpi tehtävän. Emilie saikin tamman hyvin sisäpohkeen ympäri jo heti ensimmäisestä voltista lähtien, joten teimme vain muutaman toiston kumpaankin kierrokseen tätä tehtävää. Tämän harjoituksen jälkeen oli välikäyntien aika ja sitten jatkaisimme.
Seuraavaksi otimme hieman laukkatyöskentelyä. Pyysin Emilietä siirtymään harjoitusraviin ja jäämään C-päätyyn ympyrälle. Aluksi haimme ratsukolle hyvän ja tasapainoisen harjoituslaukan ympyrällä. Sen jälkeen pyysin Emilietä pienentämään ja suurentamaan ympyrää pikku hiljaa, ilman että Taran laukan tahti muuttuisi. Ympyrän pienentäminen toi ilmi sen että Taran oli vaikea ylläpitää laukkaa, sillä olihan hevonen iso ja laukkakin sen mukaista. Olin kuitenkin tyytyväinen ratsukon esittämään laukkaympyrään ja annoin ratsukolle luvan laukata koko uraa pitkin molempiin suuntiin. Oikea laukka oli tänään huonompi kuin vasen, vaikka Tara yrittikin hyvin. Neuvoin Emilietä kiinnittämään huomiota takajalkoihin, jotka isolla hevosella helposti ”unohtuvat” ja jäävät jälkeen.
Sitten olikin jo aika lopetella valmennustuntimme, katselin vielä kuinka Emilie jäähdytteli Taraa, joka kulki nyt hyvin kuolaimella ja rentona. Onnistunut tunti takana!
Kouluvalmennus 28.10.2012, valmentaja: Sofia Westerbacka, Itätuuli
Tara oli alkuun melkoisen veltto eikä työ olisi oikein meinannut maistua. Vähän kun notkisteltiin volteilla, kolmikaarisilla kiemuraurilla ja muilla ihan tavallisilla liikkeillä, niin johan alkoi tamma toimia vetreämmin! Monesti shiret tuppaavat olemaan vähän kömpelönpuoleisia ison kokonsa vuoksi, mutta Tara oli positiivinen yllätys. Tamman askellus oli pehmeää ja irtonaista ja kaiken kaikkiaan sen liikkeitä oli miellyttävä seurata. Taran askel pysyi harmonisen ja keveän näköisenä, oli tempo miten hidas tai reipas hyvänsä. Siirtymiset askellajista toiseen onnistuivat teiltä joka kerta juuri niin kuin piti. Laukka toi mieleen keinuhevosen, kateeksi meinasi käydä sinua, joka pääsit istumaan noin pehmeässä ja pyörivässä kyydissä! Istuntasi oli virheetön, mikä vaikutti osaltaan siihen, että pysähdykset olivat teidän osaltanne nopeita ja tyylipuhtaita. Peruuttaminen sujui myös kunniamaininnan arvoisesti. Koko valmennuksen ajan Tara säilytti mielenkiintonsa ja kuuliaisuutensa avuillesi. Pohkeenväistössä tue Taraa enemmän ulkoavuilla, nyt meinasi tahti uupua ja tamma askelsi vain sivulle sen sijaan, että olisi samalla liikkunut myös eteenpäin. Taran vastalaukka oli ehdottomasti tämän valmennuksen paras.
Päiväkirjamerkintä 15.10.2012
Onpas pitkä aika edellisestä kuulumisien kertoilusta. Paljoa tässä ei olekaan tapahtunut, ahkeraa kisailua vain on viime aikoina harrastettu. Tara oli nyt kisauksessa jonkun aikaa eräällä toisella henkilöllä niin olen itse saanut pitää hieman lomaa siitä häslingistä. Oikein kivasti on tamma saanut sijoituksia kerättyä, tällä hetkellä 51 kappaletta on kasassa. Se riittääkin meille oikein hyvin, ja nyt käydään vaan muutamia estekisoja valmentautumisen ja varsojen suunnittelun lomassa, jotta saadaan tamma sitten laatiksiin. Isäehdokas ensimmäiselle varsalle löytyykin jo, joten kohta saattaa tulla lisäuutisia varsojen suhteen. :)
Kouluvalmennus 28.9.2012, valmentaja: Lexi, Barian Showjumpers
Vau! Oli ensimmäinen sana jonka sain suustani kun maneesiini astui iso, 180cm:n shirenhevonen. En ollut koskaan ennen valmentanut shireä, mutta ensimmäinen kerta se on kaikelle. Aloitimme lämmittelyn hieman ravailemalla ympäri maneesia vältellen vain uralla ravaamista. ’’Kaikki askellajit sujuvat paremmin, kun hevosella on kunnon vauhti ja se pyrkii eteenpäin.’’ huudahdin valmennettaville. Neuvoin Emilielle rentouttamaan istuntaansa, jotta Tarakin rentoutuisi, sillä jos hevonen jännittää kaulaansa eteenpäin pyrkiessä, tahti kyllä nousee, mutta askel ei pitene. Lämmittelyn jälkeen komensin Emilien tuomaan Taran ympyrälle. Ympyrällä piti taivuttaa sisäänpäin, myödätä ulko-ohjalla ja silittää kaulaa ulkokädellä. Hevonen piti saada taipumaan, rentouttamaan niska, kaula ja vähitellen houkutella niska ylös. ’’Ohjat eivät saa olla jarru.’’ sanoin Taralle tämän tehdessä harjoitusta. Sanoin myös Emilielle, että muistaa kehua heti, kun hevonen tekee jotain oikein.
Huomasin Taran ongelman olevan se, että sen eteenpäinpyrkimys oli hieman puuttellinen. Tavoitteena loppu valmennukseksi olikin saada se liikkumaan notkeammin ja ylälinja pyöreänä. Jäykkyyden takia taipuminen oli sille hieman hankalaa ja se siksi välillä taisteli vastaan.
Seuraavaksi pääsimme harjoittelemaan askeleen pidennystä. Sitä tehtiin edelleen kevyessä ravissa voltilla. ’’Hellitä hieman ulkokättä, rentouta sitä ja taputa sillä hevosen kaulaa.’’ neuvoin Emilielle. Tuloksia alkoi näkyä heti.
Valmennuksen lopussa kävelin pienen matkaa ratsukon vierellä ja kertasin mitä olin valmennuksessa hakenut ja miten näin sen vaikuttavan ratsastukseen. Kehotin Emilietä jatkamaan samankaltaisten harjoitusten parissa niin taivuttaminen onnistuisi tulevaisuudessa paremmin.
Kouluvalmennus 9.9.2012, valmentaja: Helmi
Saapuessani kentälle Emilie olikin jo Taran selässä kiristämässä vyötä. Menin Emilien luo juttelemaan ja auttamaan. Saimme valmennuksen pian käyntiin, ja alku oli lupaava. Emilie sai Taran kulkemaan kauniisti kaikissa askellajeissa.
Tara alkoi Emilien huolellisen ratsastuksen jälkeen kantaa itseään muodossa, ja se kaartoi kaulansa kauniisti. Käskin Emilietä edelleen keskittyä siihen, että Tara jatkaa samaa rataa siirtymisissä.
Tunnin keskivaiheilla Tara alkoi 'nukahtaa', mutta pian Emilie sai sen hereille ja kulkemaan taas oikein. Pyysin Emilietä ratsastamaan enemmän istunnalla jatkuvasti jalkoja alle, ja pian Tara kulki taas hyvin.
Loppulämmittelyjen aikana kehuin ratsukkoa, heillä olisi vielä monta sijoitusta edessään!
Kouluvalmennus 12.8.2012, valmentaja: Riia, Järviluoto
Emilien ja Taran valmennus alkoi vähän turhankin leppoisasti, sillä Emilien täytyi tehdä tosissaan töitä, saadakseen tammansa heräteltyä 'unesta'. Käyntityöskentelyn aikana Tara ei oikein ottanut ratsastajansa apuja tosissaan ja hiiviskeli puomin yli, pysähtymättä selkeästi. Kun Emilie alkoi vaatia Taralta tarkempaa työskentelyä antamatta periksi, alkoi tammakin muuttua hieman terävämmäksi. Neuvoin Emilietä istumaan enemmän hevosen liikettä vastaan, kun hän halusi hevosen pysähtyvän tai tekevän siirtymän hitaampaan askellajiin, mikä näyttikin tuottavan lopuksi tulosta. Laukkatyöskentelyyn siirryttäessä tammaan tuli enemmän vauhtia ja se tuntui herkistyvän pikkuhiljaa paremmin Emilien avuille, hoksatessaan mitä siltä pyydettiin. Alkuun suorat pysähdykset ravista ja laukasta tuottivat ongelmia, mutta lopulta pienimmätkin käyntiaskeleet hävisivät pois välistä.
Tarinavalmennus 11.8.2012 Järviluodossa
Talutin Taraa kentälle valmentajamme Riian perässä, nyt pääsisimme vihdoin ensimmäistä kertaa valmennettavaksi. Sää oli puolipilvinen, ei hirmu kuuma, ehkä vähän alle 20 astetta. Talutin Taran kentän keskelle, laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyötä vielä yhdellä reiällä. Vaikka Riia toi jakkaran avukseni, selkäännousu oli silti aikamoista taiteilua.
Onneksi en ollut hirmu jäykkä.
- En olekaan ikinä tainnut valmentaa näin suurta hevosta. Minkälainen se on ratsastaa? Riia kysyi.
- Ihan mukava oikeastaan, vaikka ei välttämättä uskoisi. Tosin hyvä kun olen vieläkään tottunut näihin jättiaskeleisiin, se vie aika paljon aikaa, vastasin lähtiessäni kiertämään kenttää ympäri.
Annoin Taran kävellä yhden kierroksen rennosti pitkillä ohjilla, jonka jälkeen lyhensin ohjat. Aloitimme tekemään voltteja joka sivulle ja ryhdyin taivuttelemaan tammaa. Tapansa mukaan Tara yritti laiskotella, mutta napakoilla pohkeilla ja kevyellä raipan näpäytyksella se alkoi kävellä reippaammin. Kulmat ratsastimme huolellisesti asetuksien kera. Parissa ensimmäisessä kulmassa Tara yritti oikoa hieman, mutta ymmärsi lopulta mitä piti tehdä. Kahden kierroksen jälkeen vaihdoimme suunnan ja teimme samat jutut toiseen suuntaan kahden kierroksen ajan.
Tara alkoi jo näyttää ihan hyvältä ja kuunteli tarkkaavaisesti apuja. Siirryimme raviin ja teimme nyt hieman isommat voltit pitkille sivuille muistaen edelleen tehdä taivutukset. Kulmat pyrimme ratsastamaan parhaamme mukaan, ravissa se oli Taralle huomattavasti vaikeampaa. Onneksi Riia kuitenkin ymmärsi, että iso hevonen ei taivu erityisen paljon. Ravasimme neljä kierrosta putkeen vaihten välissä suuntaa.
Tara oli jo vertynyt hyvin, joten aloitimme laukkatyöskentelyn. Istuin harjoituistuntaan ja nostin laukan lyhyen sivun alussa. Laukattuamme kierroksen teimme voltit pitkille sivuille ja vaihdoimme suunnan käynnissä. Teimme tämän neljän kertaa yrittäen taas suoriutua kulmista mahdollisimman hyvin. Lopuksi annoin Taran laukata vapaasti yhden kierroksen.
Annoin tammalle vapaan ohjan ja kävelimme vähän aikaa. Sitten kehotin Taran raviin ja annoin sen hölkätä rentona pitkillä ohjilla kaulaansa venyttäen. Parin kierroksen jälkeen siirryin harjoitusistuntaan ja tein muutamat käynti-ravi siirtymiset. Loppukäyntien ajaksi otin jalustimet pois jalasta ja kävelimme pari kierrosta rauhallista käyntiä. Olin tosi tyytyväinen Taraan, se oli mennyt oikein hienosti koko valmennuksen ajan. Kiitin Riiaa valmennuksesta, ohjasin tamman keskelle, kehuin ja taputtelin sitä ja laskeuduin alas selästä. Nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä yhdellä reiällä ja lähdin taluttamaan Taraa talliin päin.
Päiväkirjamerkintä 10.8.2012
Saapuessani tallin pihaan suunnittelin tekemistä tälle päivälle, sillä olin päättänyt antaa Taralle tänään vapaapäivän seuraavien päivien valmennusten takia. Tiedossa olisi ainakin hevosen puunausta ja muita siivoushommia.
Ensimmäisenä ryhdyin karsinan siivous hommiin, jonka jälkeen toin kottarillisen uutta kuiviketta ja yön heinäannoksen valmiiksi karsinan nurkkaan. Juttelin samalla muiden tallilla häärivien porukoiden kanssa. Olimme oikein hyvin sopeutuneet Taran kanssa tänne Järviluotoon tässä vajaan kahden viikon aikana. Täällä on tosi hyvät puitteet, ja aktiivinen valmennusten järjestäminen on myös mahtavaa.
Seuraavaksi kävin laittamassa Taran ruoat valmiiksi iltaa ja seuraavaa aamua varten, jonka jälkeen pesin tamman ruoka- ja juomakupin. Sitten suuntasin satulahuoneeseen. Otin Taran kaapista satulan, suitset ja satulasaippuan, ja siirryin käytävälle Taran karsinan kohdalle aloittamaan varusteiden putsausta. Irrotin huovan satulasta ja laitoin sen telineeseen loimen päälle, jonka jälkeen putsasin ensin satulan ja sitten suitset.
Saatuani urakan valmiiksi vein varusteet ja saippuan takaisin kaappiin, ja kiinnitin puhtaan huovan satulaan. Otin kaapista harjapakin ja vein sen Taran karsinan eteen. Laitoin riimun ja -narun olalleni ja vetäisin loimitelineestä satulahuovan ja sen alla olevan sadeloimen syliini. Aioin ottaa ne kotiin pestäväksi, sillä alkuviikosta Tara oli päättänyt piehtaroida kuraisella laitumella sadeloimi päällään, ja minua alkoi häiritsemään likainen loimi sen verran että nyt oli aika ottaa se pesuun. Vein siis huovan ja loimen autooni ja jatkoin sitten matkaani laitumelle Taraa hakemaan.
Tamma ravasi portille kun kuuli huutoni, se oli jäänyt laitumelle yksin. Ilmeisesti Taran laidunkaverikin oli haettu sisälle.
- No hei tyttö, mitäs tänään kuuluu? jutustelin tammalle laittaessani riimua sen päähän.
Tallissa otin Taralta riimun pois ja laskin sen irti karsinaan. Tamma alkoi tyytyväisenä rouskuttaa heiniään. Otin harjapakin sisälle karsinaan ja aloitin harjausurakan. Selvitin ensin harjan, hännän ja vuohiskarvat piikkisualla, sen jälkeen harjasin Taran kolmesti läpi: kumisualla, kovalla harjalla ja pehmeällä harjalla. Aloin olla aika tyytyväinen työni tulokseen, joten siirryin putsaamaan kavioita. Koko hoitotoimenpiteen ajan Tara söi rauhassa ja näytti nauttivan saamastaan huomiosta. Saatuani kaiken valmiiksi katsoin kännykästä kelloa, joka olikin jo yllättävän paljon.
- Kuuleppas tammaseni, nyt taisi käydä niin että et pääsekkään enää ulos, sanoin Taralle silittäen sen kaulaa. Kello oli jo sen verran, että kaikki hevoset haettaisiin reilun puolen tunnin päästä sisälle, joten ei ollut järkeä viedä Taraa enää ulos.
Jätin tamman syömään heiniään ja menin käytävän puolelle siivoamaan harjapakkia. Otin pakista kaikki tavarat ulos ja ravistin pohjalla olevat roskat ja karvat karsinan puolelle ettei käytävä menisi likaiseksi. Sitten laitoin pakkiin takaisin kaikki muut tavarat paitsi harjat ja suat. Nyt olisi vuorossa vielä niiden pesu. Vein pakin kaappiin ja menin sitten harjakasa sylissäni pesupaikalle. Laskin sankoon lämmintä vettä ja laitoin sekaan hieman mäntysuopaa.
Saatuani harjat pestyä ja huuhdeltua vein ne varustekaappiin kuivumaan. Kävin vielä lisäämässä Taralle heinää kun se oli tullut nyt aikaisemmin sisälle. Jäin vähäksi aikaa rapsuttelemaan tammaa ja juttelin sille kaikenlaista. Lopulta kun kuulin hevosia tuotavan sisälle havahduin ja tajusin, että taitaisi olla jo aika lähteä kotiin.
- Kohta saat iltaruoat, nähdään sitten taas huomenna, sanoin Taralle ja taputin sitä lavalle. Poistuin karsinasta, laitoin oven kiinni ja lähdin kävelemään autoa kohti.
Kouluvalmennus 9.8.2012, valmentaja: weem
Tara onkin varmaan isoin koskaan valmentamani hevonen! Alun jähmeyden antoi anteeksi tamman kova yrittäminen, ja lämmittyään teidän yhteistyönne sujui ihan mukavasti. Jatkossa keskity varsinkin siihen, että Tara kantaa itse itsensä, etkä joudu kannattelemaan sen päätä ohjilla. Puolipidätteet ja herättelevät pohkeet auttavat tässä!
Päiväkirjamerkintä 4.8.2012
Tänään tuli 12 päivää täyteen siitä kun Tara tuli minulle. Olen kyllä ihan rakastunut tuohon huomionkipeään tupsujalkaan. :)
Viikko sitten löysin Taralle kotitallin ja tamma onkin sopeutunut hienosti uuteen kotiinsa. Samalle tallille olisi tarkoitus viedä myös shireorini Dare kunhan oritallista vapautuu paikka.
Pari valmennusta on Taralle jo tiedossa, ensi viikonloppuna osallistumme tehokurssille kotitallillamme. Myöskin sukuselvitys on tammalle tulossa tässä lähipäivinä. Nyt keskitytään kisaamiseen ja haaveillaan YLA:sta ja KRJ:n laatiksesta. Näyttelyissä on myös tarkoitus käydä katsomassa miten siellä pärjätään, ja jälkeläisiä varmasti tulevaisuudessa tulee jonkin verran.
Todennäköisesti Taralle etsitään hoitaja jossain vaiheessa niin saadaan tänne päiväkirjaankin vähän enemmän täytettä. Mutta nyt tosiaan yritetään menestyä kisakentillä ja toivotaan että tätä innostusta riittää mahdollisimman pitkälle!
Taran kanssa harrastelu on ollut tämän vuoden melko rentoa, ja tamma sai toisen varsankin tuossa kesällä. Nyt päästään vihdoin näkemään työmme tulos, sillä Tara lähtee Daren kanssa 30. päivä pidettävään yleislaatuarvosteluun! Vuosi tässä menikin valmistautuessa tähän tärkeään tapahtumaan, ja vielä KRJ:n laatis häämöttää tulevaisuudessa. Shireinnostus ei (onneksi) ota laantuakseen vieläkään, vaan hommaa riittää uusien hevosten ja varsojen saattamisessa laatisvalmiiksi.
Tämä viikko on Sellessä ollut melkoista hulinaa viettäessämme 1-vuotissynttäreitä. Tänään Tarakin pääsi osaksi synttäriviikon tapahtumia, sillä lähdimme tamman kanssa vetämään maastoretkeä, johon osallistui kaiken kaikkiaan yhdeksän ratsukkoa meidän lisäksemme. Retki sujui oikein hyvin, ja Tarakin selvästi nautti päästessään pitkästä aikaa maastoilemaan isomman hevosporukan kanssa.
Kouluvalmennus, valmentaja: *lumienkuli*
Tänään saisin valmentaa toiseen kertaan Emilietä ja hänen shire-tammaansa Taraa ja kun ratsukko saapui kentälle, aloitti Emilie samantien alkulämmittelyt. Heti jo alkulämmittelyiden aikana selvisi, ettei Tara ollut sen energisemmällä tuulella tänään kuin edelliselläkään kerralla, joten päätin muistuttaa Emilietä heti alkuun apujen napakkuudesta. Eipä mennyt kauaakaan, kun Tara alkoi muuttua hieman energisemmäksi Emilien napakampien apujen avulla ja niinpä varsinainen valmennus päästiin vihdoin aloittamaan. Valmennuksen ensimäiseksi tehtäväksi annoin pohkeenväistön, jonka onnistumisessa oli viime kerralla hiukan ongelmia. Tälläkään kerralla Taraa ei olisi ilmeisesti pohkeenväistöt kiinnostaneet, mutta kun Emilie muisti käyttää napakampia apuja, niin tammakin suoritti pohkeenväistöt kuin mestari. Pyysin Emilietä kokeilemaan pohkeenväistöjä vielä uudelleen, jotta saisimme tämän valmennuksen aikana edes yhden täysin ongelmattoman suorituksen aikaiseksi. Toisella yrittämällä pohkeenväistöt onnistuivatkin ilman minkäänlaisia ongelmia ja Tarakaan ei vaikuttanut enää niin vastahakoiselta harjoituksia kohtaan. Seuraavaksi tehtäväksi annoin siirtymisen peruutuksesta suoraan raviin. Peruuttaminen onnistui erittäin hyvin, mutta siitä suoraan raviin siirtyminen ei ollutkaan Taralle ilmeisesti niin mieluinen tehtävä. Koska koin fiksuimmaksi aloittaa harjoituksen joka kerta alusta kun raviin siirtyminen takkusi, ratsukko joutui yrittämään peruutuksesta raviin siirtymistä yhteensä neljä kertaa ennen kuin harjoitus onnistui ongelmitta. Koimme molemat Emilien kanssa parhaimmaksi jättää valmennus tältä kerralta tähän ja siirtyä loppuverryttelyihin. Loppupalautteena tästä valmennuksesta voisin sanoa, että liekö johtunut lämpöaallosta vai mistä, mutta suoraan sanottuna tämä valmennus ei mennyt ihan toivotunlaisesti. Ratsukolla on kumminkin selkeästi potenttiaalia, kunhan Emilie muistaa pysyä tiukkana harjoitusten onnistumisen suhteen ja jaksatte treenata kotioloissa ahkerasti.
Kouluvalmennus, valmentaja: *lumienkuli*
Tänään oli vuorossa heti aamusta kouluvalmennus tasolla helppo b Emilielle ja hänen shire-tammalleen Taralle ja kiittelin luojaani että valmennus oli aamusta, sillä oli luvattu hyvin kuumaa päivää. Ratsukko saapuikin paikalle juuri oikeaan aikaan ja kehoitin Emilietä aloittamaan alkuverryttelyt samantien, jotta näkisin miten ratsukon yhteistyö toimii. Heti alkuunsa pisti silmään se, että Tara vaikutti äärimmäisen laiskalta tammalta ja tämän vuoksi kehoitinkin Emilietä antamaan ratsulleen kunnolliset ja napakat avut. Napakammillakaan avuilla ei näyttänyt olevan heti minkäänlaista tehoa Taraan, mutta hetken päästä Emilie sai kuin saikin tammaan hieman lisää vauhtia. Kun Tara alkoi viimein virkistyä, saatiin aloitettua varsinainen valmennus ja ensimäiseksi tehtäväksi annoinkin lisätyn käynnin. Tämä ensimäinen tehtävä onnistui ratsukolta kuin vettä vain ja senpä vuoksi uskalsinkin antaa lähes samantien uuden tehtävän, nimittäin keskiravin, josta siirryttäisiin keskilaukkaan. Ratsukko selvisi näistäkin kahdesta ilman minkäänlaisia ongelmia ja Tarankin suhteen oli havaittavissa pientä innostumista valmennuksen suhteen. Koska valmennusta oli vielä jäljellä hiukan jäljellä, pyysin ratsukkoa näyttämään miten heiltä onnistuu pohkeenväistö. Tämän harjoituksen suhteen oli alussa selkeästi huomattavissa pieniä ongelmia, mutta kun muistutin Emilietä napakoista ja selkeistä pohjeavuista, alkoi pohkeenväistötkin sujua nätisti. Pohkeenväistöjen jälkeen tultiin Emilien kanssa siihen tulokseen, että valmennus olisi hyvä lopettaa tältä erää ja jatkettaisiin jälleen ensi kerralla samanlaisilla perusjutuilla, samalla tasolla. Kehoitinkin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyihin ja samalla annoin loppupalautteen. Loppupalautteena voisin sanoa, että ratsukon yhteistyö toimii kohtuullisen hyvin, kunhan Emilie vain saisi Taran jo heti alkuun kuuntelemaan apuja paremmin ja muistaisi itse apujen selkeyden ja napakkuuden tärkeyden.
Kouluvalmennus 11.2.2013 Susirajassa
Alkuun olin vähän epäluuloinen, kun valmennukseen ilmestyi shire, vielä mammalomalta palaileva ja sen takia jäykähkö. Odotukseni eivät olleet järin korkealla, mutta sain yllättyä iloisesti, kun Emilie sai tammansa vertymään ja kaksikko esitteli osaamistaan; ratsukko oli ehdottomasti valmennuksen paras.
Valmennuksen alkua ei tässäkään tapauksessa voinut kehua; Tara tosiaan oli jäykkä, kuten Emilie oli ounastellutkin, minkä lisäksi hevonen selkeästi laiskotteli eikä yrittänytkään antaa itsestään kaikkea vaan etsi niitä kohtia aidasta, joista lankut ovat kadonneet. Emilie sai antaa melkoisesti pohkeita, että Tara ylipäätänsä liikkuisi, minkä lisäksi taivutusta, asetusta molempiin suuntiin, erikokoisia voltteja ja muita verrytteleviä tehtäviä sai toistaa useamman, ennen kuin kannatti kokeillakaan kiemurauria. Pääty-ympyröissä ei ollut mitään ongelmaa sen jälkeen, kun hevonen oli hereillä ja olitte päässeet suorittamaan tehtävää; laaja kuvio sopi molemmille hyvin.
Kiemurauralla yllätitte minut täysin; Tara oli jo täysin vertynyt ja virittäytynyt työntekoon laiskottelun sijaan, hevoselta löytyi uskomattoman hyvätahtista, säännöllistä liikettä ja ratsukko suoritti kiemurauransa pilkuntarkasti, minun ei tarvinnut kertaakaan huomauttaa mistään. Korjailtavia asioita ei oikeastaan ole, Tara vain vaatii kunnon verryttelyt, mutta taito on tosiaan tallella!
Päiväkirjamerkintä 6.12.2012
Pitäisi kyllä useamminkin tätä päivistä kirjoitella, mutta eipä siitä näytä tulevan mitään. Tässä nyt sitten Taran kahden kuukauden kuulumiset.
Kisoissa ei tamman kanssa olla enää vähään aikaan käyty, mutta muutamat valmennukset neiti kyllä tarvitsisi ennen laatiksiin menoa.
Ensi kuussa syntyykin Taran ensimmäinen varsa, ja tamman maha onkin jo aika isossa kunnossa. Tähän asti tiineys on sujunut oikein hyvin. Minä odottelen jo ihan innoissani täällä, että millainen jättivauva meille onkaan tulossa... :)
Viime kuussa sain vihdoin oman tallini valmiiksi Ranskassa ja Tara pääsi muuttamaan uuteen luksuskotiinsa. Kovasti on tamma näyttänyt pitävän, tosin hieman yksinäistä sillä on ollut kun ei ole ollut toista tammakaveria seurana. Tänään tilanteeseen tuli kuitenkin onneksi muutos, sillä ostin toisen shiretamman itselleni kisakäyttöön nyt, kun Taralla ja Darellakaan ei enää kisata. Saas nähdä miten tytöt tulevat toimeen kun pääsevät huomenna ensimmäistä kertaa yhdessä laitumelle.
Kouluvalmennus 31.10.2012, valmentaja: Eleonora
Tällä kertaa minua odotti hieman isompi hevonen, nimittäin shiretamma Tara. Emilie oli jo ehtinyt tammansa selkään ja ottanut omatoimisesti alkukäynnit, joten pääsisimme aloittamaan.
Pyysin Emilietä siirtymään kevyeeseen raviin ja ensimmäisenä harjoituksena ottaisimme pääty-ympyrä ja koko rataa leikkaa ”kahdeksikkoa”. Emilie teki vasemmassa kierroksessa C-päätyyn ympyrän, kulman jälkeen käänsi lävistäjälle ja teki oikeassa kierroksessa L-päätyyn ympyrän ja tuli sitten lävistäjälle. Halusin että Tara ravaisi hyvää työskentelyravia ja alkaisi ympyrällä hieman taipumaan mutta kulkisi myös suorassa lävistäjällä. Ympyrällä pyysin Emielietä tekemään puolipidätteitä ensisijaisesti ulko-ohjalla ja työstämään taivutusta sisäpohkeella. Kulmiin halusin että Emilie kokoaa Taraa hieman, jotta se ei tulisi sisälapa edelle lävistäjälle, vaan pystyisi kantamaan itsenä kunnolla. Lävistäjällä pyysin Emilietä kiinnittämään huomiota suoruuteen, neuvoin Emilietä pitämään molemmat jalat lähellä ja johtamaan käännöksessä sisäohjalla. Emilie saikin pidettyä Taran hyvin suorassa linjassa lävistäjillä ja hän sai myös ravin säilymään rauhallisena perusravina. Ympyröillä Taran ravin tempo hieman hidastui, mihin pyysin Emilietä kiinnittämään huomiota. Välillä pyysin Emilietä ottamaan lisäyksiä lävistäjille, jolloin Taran takaosa kulki paremmin mukana ja ravin tempo säilyi ympyröilläkin parempana. Lopulta annoin ratsukolle luvan jäädä vasempaan kierrokseen ja neuvoin Emilietä antamaan ratsulleen ohjaa ja ravaamaan rentoa ravia pari kierrosta.
Seuraavaksi teimme nelikaarista kiemurauraa, jonka joka kaarteeseen tuli voltit. Pyysin Emilietä istumaan harjoitusraviin ja työstämään kiemuran voltteineen harjoitusravissa, kun taas tyhjän pitkän sivun hän voisi keventää ja antaa Taran venyttää askeltaan. Volteilla halusin nähdä tamman taipuvan kunnolla ja ravin tahdin säilyvän tasaisena läpi tehtävän. Emilie saikin tamman hyvin sisäpohkeen ympäri jo heti ensimmäisestä voltista lähtien, joten teimme vain muutaman toiston kumpaankin kierrokseen tätä tehtävää. Tämän harjoituksen jälkeen oli välikäyntien aika ja sitten jatkaisimme.
Seuraavaksi otimme hieman laukkatyöskentelyä. Pyysin Emilietä siirtymään harjoitusraviin ja jäämään C-päätyyn ympyrälle. Aluksi haimme ratsukolle hyvän ja tasapainoisen harjoituslaukan ympyrällä. Sen jälkeen pyysin Emilietä pienentämään ja suurentamaan ympyrää pikku hiljaa, ilman että Taran laukan tahti muuttuisi. Ympyrän pienentäminen toi ilmi sen että Taran oli vaikea ylläpitää laukkaa, sillä olihan hevonen iso ja laukkakin sen mukaista. Olin kuitenkin tyytyväinen ratsukon esittämään laukkaympyrään ja annoin ratsukolle luvan laukata koko uraa pitkin molempiin suuntiin. Oikea laukka oli tänään huonompi kuin vasen, vaikka Tara yrittikin hyvin. Neuvoin Emilietä kiinnittämään huomiota takajalkoihin, jotka isolla hevosella helposti ”unohtuvat” ja jäävät jälkeen.
Sitten olikin jo aika lopetella valmennustuntimme, katselin vielä kuinka Emilie jäähdytteli Taraa, joka kulki nyt hyvin kuolaimella ja rentona. Onnistunut tunti takana!
Kouluvalmennus 28.10.2012, valmentaja: Sofia Westerbacka, Itätuuli
Tara oli alkuun melkoisen veltto eikä työ olisi oikein meinannut maistua. Vähän kun notkisteltiin volteilla, kolmikaarisilla kiemuraurilla ja muilla ihan tavallisilla liikkeillä, niin johan alkoi tamma toimia vetreämmin! Monesti shiret tuppaavat olemaan vähän kömpelönpuoleisia ison kokonsa vuoksi, mutta Tara oli positiivinen yllätys. Tamman askellus oli pehmeää ja irtonaista ja kaiken kaikkiaan sen liikkeitä oli miellyttävä seurata. Taran askel pysyi harmonisen ja keveän näköisenä, oli tempo miten hidas tai reipas hyvänsä. Siirtymiset askellajista toiseen onnistuivat teiltä joka kerta juuri niin kuin piti. Laukka toi mieleen keinuhevosen, kateeksi meinasi käydä sinua, joka pääsit istumaan noin pehmeässä ja pyörivässä kyydissä! Istuntasi oli virheetön, mikä vaikutti osaltaan siihen, että pysähdykset olivat teidän osaltanne nopeita ja tyylipuhtaita. Peruuttaminen sujui myös kunniamaininnan arvoisesti. Koko valmennuksen ajan Tara säilytti mielenkiintonsa ja kuuliaisuutensa avuillesi. Pohkeenväistössä tue Taraa enemmän ulkoavuilla, nyt meinasi tahti uupua ja tamma askelsi vain sivulle sen sijaan, että olisi samalla liikkunut myös eteenpäin. Taran vastalaukka oli ehdottomasti tämän valmennuksen paras.
Päiväkirjamerkintä 15.10.2012
Onpas pitkä aika edellisestä kuulumisien kertoilusta. Paljoa tässä ei olekaan tapahtunut, ahkeraa kisailua vain on viime aikoina harrastettu. Tara oli nyt kisauksessa jonkun aikaa eräällä toisella henkilöllä niin olen itse saanut pitää hieman lomaa siitä häslingistä. Oikein kivasti on tamma saanut sijoituksia kerättyä, tällä hetkellä 51 kappaletta on kasassa. Se riittääkin meille oikein hyvin, ja nyt käydään vaan muutamia estekisoja valmentautumisen ja varsojen suunnittelun lomassa, jotta saadaan tamma sitten laatiksiin. Isäehdokas ensimmäiselle varsalle löytyykin jo, joten kohta saattaa tulla lisäuutisia varsojen suhteen. :)
Kouluvalmennus 28.9.2012, valmentaja: Lexi, Barian Showjumpers
Vau! Oli ensimmäinen sana jonka sain suustani kun maneesiini astui iso, 180cm:n shirenhevonen. En ollut koskaan ennen valmentanut shireä, mutta ensimmäinen kerta se on kaikelle. Aloitimme lämmittelyn hieman ravailemalla ympäri maneesia vältellen vain uralla ravaamista. ’’Kaikki askellajit sujuvat paremmin, kun hevosella on kunnon vauhti ja se pyrkii eteenpäin.’’ huudahdin valmennettaville. Neuvoin Emilielle rentouttamaan istuntaansa, jotta Tarakin rentoutuisi, sillä jos hevonen jännittää kaulaansa eteenpäin pyrkiessä, tahti kyllä nousee, mutta askel ei pitene. Lämmittelyn jälkeen komensin Emilien tuomaan Taran ympyrälle. Ympyrällä piti taivuttaa sisäänpäin, myödätä ulko-ohjalla ja silittää kaulaa ulkokädellä. Hevonen piti saada taipumaan, rentouttamaan niska, kaula ja vähitellen houkutella niska ylös. ’’Ohjat eivät saa olla jarru.’’ sanoin Taralle tämän tehdessä harjoitusta. Sanoin myös Emilielle, että muistaa kehua heti, kun hevonen tekee jotain oikein.
Huomasin Taran ongelman olevan se, että sen eteenpäinpyrkimys oli hieman puuttellinen. Tavoitteena loppu valmennukseksi olikin saada se liikkumaan notkeammin ja ylälinja pyöreänä. Jäykkyyden takia taipuminen oli sille hieman hankalaa ja se siksi välillä taisteli vastaan.
Seuraavaksi pääsimme harjoittelemaan askeleen pidennystä. Sitä tehtiin edelleen kevyessä ravissa voltilla. ’’Hellitä hieman ulkokättä, rentouta sitä ja taputa sillä hevosen kaulaa.’’ neuvoin Emilielle. Tuloksia alkoi näkyä heti.
Valmennuksen lopussa kävelin pienen matkaa ratsukon vierellä ja kertasin mitä olin valmennuksessa hakenut ja miten näin sen vaikuttavan ratsastukseen. Kehotin Emilietä jatkamaan samankaltaisten harjoitusten parissa niin taivuttaminen onnistuisi tulevaisuudessa paremmin.
Kouluvalmennus 9.9.2012, valmentaja: Helmi
Saapuessani kentälle Emilie olikin jo Taran selässä kiristämässä vyötä. Menin Emilien luo juttelemaan ja auttamaan. Saimme valmennuksen pian käyntiin, ja alku oli lupaava. Emilie sai Taran kulkemaan kauniisti kaikissa askellajeissa.
Tara alkoi Emilien huolellisen ratsastuksen jälkeen kantaa itseään muodossa, ja se kaartoi kaulansa kauniisti. Käskin Emilietä edelleen keskittyä siihen, että Tara jatkaa samaa rataa siirtymisissä.
Tunnin keskivaiheilla Tara alkoi 'nukahtaa', mutta pian Emilie sai sen hereille ja kulkemaan taas oikein. Pyysin Emilietä ratsastamaan enemmän istunnalla jatkuvasti jalkoja alle, ja pian Tara kulki taas hyvin.
Loppulämmittelyjen aikana kehuin ratsukkoa, heillä olisi vielä monta sijoitusta edessään!
Kouluvalmennus 12.8.2012, valmentaja: Riia, Järviluoto
Emilien ja Taran valmennus alkoi vähän turhankin leppoisasti, sillä Emilien täytyi tehdä tosissaan töitä, saadakseen tammansa heräteltyä 'unesta'. Käyntityöskentelyn aikana Tara ei oikein ottanut ratsastajansa apuja tosissaan ja hiiviskeli puomin yli, pysähtymättä selkeästi. Kun Emilie alkoi vaatia Taralta tarkempaa työskentelyä antamatta periksi, alkoi tammakin muuttua hieman terävämmäksi. Neuvoin Emilietä istumaan enemmän hevosen liikettä vastaan, kun hän halusi hevosen pysähtyvän tai tekevän siirtymän hitaampaan askellajiin, mikä näyttikin tuottavan lopuksi tulosta. Laukkatyöskentelyyn siirryttäessä tammaan tuli enemmän vauhtia ja se tuntui herkistyvän pikkuhiljaa paremmin Emilien avuille, hoksatessaan mitä siltä pyydettiin. Alkuun suorat pysähdykset ravista ja laukasta tuottivat ongelmia, mutta lopulta pienimmätkin käyntiaskeleet hävisivät pois välistä.
Tarinavalmennus 11.8.2012 Järviluodossa
Talutin Taraa kentälle valmentajamme Riian perässä, nyt pääsisimme vihdoin ensimmäistä kertaa valmennettavaksi. Sää oli puolipilvinen, ei hirmu kuuma, ehkä vähän alle 20 astetta. Talutin Taran kentän keskelle, laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyötä vielä yhdellä reiällä. Vaikka Riia toi jakkaran avukseni, selkäännousu oli silti aikamoista taiteilua.
Onneksi en ollut hirmu jäykkä.
- En olekaan ikinä tainnut valmentaa näin suurta hevosta. Minkälainen se on ratsastaa? Riia kysyi.
- Ihan mukava oikeastaan, vaikka ei välttämättä uskoisi. Tosin hyvä kun olen vieläkään tottunut näihin jättiaskeleisiin, se vie aika paljon aikaa, vastasin lähtiessäni kiertämään kenttää ympäri.
Annoin Taran kävellä yhden kierroksen rennosti pitkillä ohjilla, jonka jälkeen lyhensin ohjat. Aloitimme tekemään voltteja joka sivulle ja ryhdyin taivuttelemaan tammaa. Tapansa mukaan Tara yritti laiskotella, mutta napakoilla pohkeilla ja kevyellä raipan näpäytyksella se alkoi kävellä reippaammin. Kulmat ratsastimme huolellisesti asetuksien kera. Parissa ensimmäisessä kulmassa Tara yritti oikoa hieman, mutta ymmärsi lopulta mitä piti tehdä. Kahden kierroksen jälkeen vaihdoimme suunnan ja teimme samat jutut toiseen suuntaan kahden kierroksen ajan.
Tara alkoi jo näyttää ihan hyvältä ja kuunteli tarkkaavaisesti apuja. Siirryimme raviin ja teimme nyt hieman isommat voltit pitkille sivuille muistaen edelleen tehdä taivutukset. Kulmat pyrimme ratsastamaan parhaamme mukaan, ravissa se oli Taralle huomattavasti vaikeampaa. Onneksi Riia kuitenkin ymmärsi, että iso hevonen ei taivu erityisen paljon. Ravasimme neljä kierrosta putkeen vaihten välissä suuntaa.
Tara oli jo vertynyt hyvin, joten aloitimme laukkatyöskentelyn. Istuin harjoituistuntaan ja nostin laukan lyhyen sivun alussa. Laukattuamme kierroksen teimme voltit pitkille sivuille ja vaihdoimme suunnan käynnissä. Teimme tämän neljän kertaa yrittäen taas suoriutua kulmista mahdollisimman hyvin. Lopuksi annoin Taran laukata vapaasti yhden kierroksen.
Annoin tammalle vapaan ohjan ja kävelimme vähän aikaa. Sitten kehotin Taran raviin ja annoin sen hölkätä rentona pitkillä ohjilla kaulaansa venyttäen. Parin kierroksen jälkeen siirryin harjoitusistuntaan ja tein muutamat käynti-ravi siirtymiset. Loppukäyntien ajaksi otin jalustimet pois jalasta ja kävelimme pari kierrosta rauhallista käyntiä. Olin tosi tyytyväinen Taraan, se oli mennyt oikein hienosti koko valmennuksen ajan. Kiitin Riiaa valmennuksesta, ohjasin tamman keskelle, kehuin ja taputtelin sitä ja laskeuduin alas selästä. Nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä yhdellä reiällä ja lähdin taluttamaan Taraa talliin päin.
Päiväkirjamerkintä 10.8.2012
Saapuessani tallin pihaan suunnittelin tekemistä tälle päivälle, sillä olin päättänyt antaa Taralle tänään vapaapäivän seuraavien päivien valmennusten takia. Tiedossa olisi ainakin hevosen puunausta ja muita siivoushommia.
Ensimmäisenä ryhdyin karsinan siivous hommiin, jonka jälkeen toin kottarillisen uutta kuiviketta ja yön heinäannoksen valmiiksi karsinan nurkkaan. Juttelin samalla muiden tallilla häärivien porukoiden kanssa. Olimme oikein hyvin sopeutuneet Taran kanssa tänne Järviluotoon tässä vajaan kahden viikon aikana. Täällä on tosi hyvät puitteet, ja aktiivinen valmennusten järjestäminen on myös mahtavaa.
Seuraavaksi kävin laittamassa Taran ruoat valmiiksi iltaa ja seuraavaa aamua varten, jonka jälkeen pesin tamman ruoka- ja juomakupin. Sitten suuntasin satulahuoneeseen. Otin Taran kaapista satulan, suitset ja satulasaippuan, ja siirryin käytävälle Taran karsinan kohdalle aloittamaan varusteiden putsausta. Irrotin huovan satulasta ja laitoin sen telineeseen loimen päälle, jonka jälkeen putsasin ensin satulan ja sitten suitset.
Saatuani urakan valmiiksi vein varusteet ja saippuan takaisin kaappiin, ja kiinnitin puhtaan huovan satulaan. Otin kaapista harjapakin ja vein sen Taran karsinan eteen. Laitoin riimun ja -narun olalleni ja vetäisin loimitelineestä satulahuovan ja sen alla olevan sadeloimen syliini. Aioin ottaa ne kotiin pestäväksi, sillä alkuviikosta Tara oli päättänyt piehtaroida kuraisella laitumella sadeloimi päällään, ja minua alkoi häiritsemään likainen loimi sen verran että nyt oli aika ottaa se pesuun. Vein siis huovan ja loimen autooni ja jatkoin sitten matkaani laitumelle Taraa hakemaan.
Tamma ravasi portille kun kuuli huutoni, se oli jäänyt laitumelle yksin. Ilmeisesti Taran laidunkaverikin oli haettu sisälle.
- No hei tyttö, mitäs tänään kuuluu? jutustelin tammalle laittaessani riimua sen päähän.
Tallissa otin Taralta riimun pois ja laskin sen irti karsinaan. Tamma alkoi tyytyväisenä rouskuttaa heiniään. Otin harjapakin sisälle karsinaan ja aloitin harjausurakan. Selvitin ensin harjan, hännän ja vuohiskarvat piikkisualla, sen jälkeen harjasin Taran kolmesti läpi: kumisualla, kovalla harjalla ja pehmeällä harjalla. Aloin olla aika tyytyväinen työni tulokseen, joten siirryin putsaamaan kavioita. Koko hoitotoimenpiteen ajan Tara söi rauhassa ja näytti nauttivan saamastaan huomiosta. Saatuani kaiken valmiiksi katsoin kännykästä kelloa, joka olikin jo yllättävän paljon.
- Kuuleppas tammaseni, nyt taisi käydä niin että et pääsekkään enää ulos, sanoin Taralle silittäen sen kaulaa. Kello oli jo sen verran, että kaikki hevoset haettaisiin reilun puolen tunnin päästä sisälle, joten ei ollut järkeä viedä Taraa enää ulos.
Jätin tamman syömään heiniään ja menin käytävän puolelle siivoamaan harjapakkia. Otin pakista kaikki tavarat ulos ja ravistin pohjalla olevat roskat ja karvat karsinan puolelle ettei käytävä menisi likaiseksi. Sitten laitoin pakkiin takaisin kaikki muut tavarat paitsi harjat ja suat. Nyt olisi vuorossa vielä niiden pesu. Vein pakin kaappiin ja menin sitten harjakasa sylissäni pesupaikalle. Laskin sankoon lämmintä vettä ja laitoin sekaan hieman mäntysuopaa.
Saatuani harjat pestyä ja huuhdeltua vein ne varustekaappiin kuivumaan. Kävin vielä lisäämässä Taralle heinää kun se oli tullut nyt aikaisemmin sisälle. Jäin vähäksi aikaa rapsuttelemaan tammaa ja juttelin sille kaikenlaista. Lopulta kun kuulin hevosia tuotavan sisälle havahduin ja tajusin, että taitaisi olla jo aika lähteä kotiin.
- Kohta saat iltaruoat, nähdään sitten taas huomenna, sanoin Taralle ja taputin sitä lavalle. Poistuin karsinasta, laitoin oven kiinni ja lähdin kävelemään autoa kohti.
Kouluvalmennus 9.8.2012, valmentaja: weem
Tara onkin varmaan isoin koskaan valmentamani hevonen! Alun jähmeyden antoi anteeksi tamman kova yrittäminen, ja lämmittyään teidän yhteistyönne sujui ihan mukavasti. Jatkossa keskity varsinkin siihen, että Tara kantaa itse itsensä, etkä joudu kannattelemaan sen päätä ohjilla. Puolipidätteet ja herättelevät pohkeet auttavat tässä!
Päiväkirjamerkintä 4.8.2012
Tänään tuli 12 päivää täyteen siitä kun Tara tuli minulle. Olen kyllä ihan rakastunut tuohon huomionkipeään tupsujalkaan. :)
Viikko sitten löysin Taralle kotitallin ja tamma onkin sopeutunut hienosti uuteen kotiinsa. Samalle tallille olisi tarkoitus viedä myös shireorini Dare kunhan oritallista vapautuu paikka.
Pari valmennusta on Taralle jo tiedossa, ensi viikonloppuna osallistumme tehokurssille kotitallillamme. Myöskin sukuselvitys on tammalle tulossa tässä lähipäivinä. Nyt keskitytään kisaamiseen ja haaveillaan YLA:sta ja KRJ:n laatiksesta. Näyttelyissä on myös tarkoitus käydä katsomassa miten siellä pärjätään, ja jälkeläisiä varmasti tulevaisuudessa tulee jonkin verran.
Todennäköisesti Taralle etsitään hoitaja jossain vaiheessa niin saadaan tänne päiväkirjaankin vähän enemmän täytettä. Mutta nyt tosiaan yritetään menestyä kisakentillä ja toivotaan että tätä innostusta riittää mahdollisimman pitkälle!